Oletko jo maistanut hyönteisruokaa? Jos et, niin maistaisitko?
Hyönteistuotteet astelivat Suomen markkinoille muutama vuosi sitten suurella ryminällä ja laajan mediahuomion saattelemana. Uteliaisuus hyönteisruokaa kohtaan on kuitenkin hieman hiipunut eikä hyönteisistä ole toistaiseksi tullut valtavirran herkkua suurista odotuksista huolimatta. Hyönteisillä on kuitenkin potentiaalia uudistaa länsimaista ruokakulttuuria ja tarjota osaltaan ratkaisua nykyisen ruuantuotannon ongelmiin. Hyönteisruuan puolesta puhuu erityisesti tuotannon ekologisuus sekä hyönteisten erinomaiset ravintoarvot. Olisiko hyönteisruuasta sittenkin ennen pitkää vakavasti otettavaksi lihan ja kasviproteiinien haastajaksi?
Hyönteiset ihmisten ravintona ennen ja nyt
Hyönteisiä on käytetty ravinnon lähteenä tuhansien vuosien ajan. Erilaiset hyönteislajit ovat olleet tärkeä proteiinin lähde ja osa normaalia ravintoa erityisesti Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa Meksikon ja Amazonin alueella. YK:n elintarvike‑ ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan hyönteisiä kuluttaa tänä päivänä ravintonaan vähintään kaksi miljardia ihmistä maapallon koko väestöstä. FAO:n mukaan syötäviä hyönteislajeja on maailmassa arviolta noin 1900.
Länsimaissa hyönteisten syömistä on sen sijaan pidetty primitiivisenä ja inhottavana ja niitä syöviä kansoja sivistymättöminä. Vaikka esimerkiksi Antiikin kreikassa syötiin hyönteisiä, maanviljelyn kehittymisen sekä eläinten domestikaation myötä hyönteisten syömiselle ei nähty länsimaissa tarvetta. Maanviljelyn myötä hyönteiset alettiin kenties nähdä ennemminkin harmia tuovana ja ravinnon viljelyä ja kasvatusta häiritsevänä riesana, ja ne alettiin myös liittää likaan ja sairauksiin. Tämä on eittämättä vaikuttanut siihen, kuinka hyönteiset nähdään tänä päivänä länsimaisessa kulttuurissa ja miksi me länsimaalaiset emme automaattisesti ajattele hyönteisiä syötäviksi kelpaavina.
Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa hyönteisiin ei ole liitetty samanlaisia kulttuurisidonnaisia mielleyhtymiä. Näillä alueilla hyönteisiä ei ole syöty vain pakon sanelemana, ja niitä on pidetty jopa herkkuna. Hyönteisten syöminen on lisäksi ollut käytännön syistä luontevampaa tropiikissa mitä lauhkealla vyöhykkeellä (Kiinaa, Japania ja Meksikoa lukuun ottamatta). Tropiikissa hyönteiset ovat suurempia ja niitä esiintyy paljon enemmän ja suuremmissa joukoissa, mikä helpottaa niiden pyydystämistä. Tropiikissa hyönteisiä myös löytyy vuoden ympäri.
Hyönteisruuan taival Suomessa
Suomessa hyönteiset eivät ole perinteisesti kuuluneet lautaselle, joskin myös Suomessa syötiin sota-aikana muurahaisten munia. Hyönteisruuan lopullisen breikkaamisen esteenä – tai vähintäänkin hidasteena – voikin Suomessa olla vahvasti istuvat mielikuvat hyönteisten ja ihmisten välisestä suhteesta.
Hyönteisruoka on kuitenkin ollut Suomessa jo useamman vuoden ajan kiinnostuksen kohteena. Yliopistoissa on tutkittu hyönteisten käyttöä elintarvikkeena sekä hyönteisruuan mahdollisuuksia tulevaisuuden ruokana, ja myös media on kirjoittanut paljon aiheesta. Syyskuussa 2017 hyönteisruuasta innostuneet riemuitsivat, kun Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen myötä hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallittiin vihdoin myös Suomessa. Muutoksen mahdollisti uudelleentulkinta EU:n uuselintarvikeasetuksesta, jonka myötä hyönteisala saatiin elintarvikevalvonnan piiriin.
Hyönteisruuan tuotanto alkoi Suomessa toiveikkaasti, mutta hyönteistuotteiden kysynnän hiivuttua alkuhuuman jälkeen monia hyönteistiloja on ajettu yksi toisensa jälkeen alas. Tällä hetkellä eri puolelta Suomea löytyy kuitenkin yhä kymmeniä hyönteiskasvattamoja ja jatkojalostajia. Elintarvikevirasto Evira on hyväksynyt elintarvikekäyttöön kotisirkan, mehiläisen (kuhnurin toukan), jauhopukin (jauhomadon), trooppisen kotisirkan, idänkulkusirkan, buffalomadon ja kaksitäpläsirkan.
Hyönteisistä on muutaman vuoden aikana jalostettu monenlaisia tuotteita kuluttajille. Ruokakauppojen hyllyille on päätynyt esimerkiksi sirkkaleipiä, sirkkagranolaa, sirkkapatukoita, sirkkasuklaita ja erilaisia hyönteisjauhoja. Vaikka moni tuotteista on ehtinyt toistaiseksi poistua valtavirtakaupoista, voi niitä silti tilata monista verkkokaupoista, kuten meiltä Hyvikseltä.
Hyönteiset ovat ekologisuudeltaan ruuantuotannon kärjessä
Hyönteisruuasta on toivottu yhtä ratkaisua jatkuvasti kasvavan väestön ruokintaan. Ennusteiden mukaan maailman väkiluku on yltänyt vuoteen 2050 mennessä jo 9 miljardiin, mikä aiheuttaa suuren ristiriidan riittävän ruuantuotannon ja ympäristön hyvinvoinnin välille. Lisäksi ilmastonmuutos painostaa jatkuvasti vähentämään lihantuotantoa ja etsimään muita vaihtoehtoja sen tilalle. Hyönteisten kasvatus ja tuotanto ravinnoksi on ekologista muiden proteiininlähteiden tuotantoon ja erityisesti lihantuotantoon verrattuna: hyönteisten viljelyyn tarvitaan suhteellisen vähän tilaa, hyönteisten tuotannosta syntyy vain vähän kasvihuonepäästöjä eikä hyönteisten kasvattaminen kuluta paljoa vettä eikä rehua. Sinänsä ekologisena pidettyyn kasviproteiinien viljelyyn verrattuna hyönteiset ovat vielä ekologisempi vaihtoehto, sillä ne vievät paljon vähemmän viljelytilaa mitä viljelykasvit.
Hyönteistuotannon puolesta puhuu myös se, että sen voi yhdistää sujuvasti muuhun maatalouteen. Maatilat voivat hoitaa hyönteisten kasvatuksen ja myydä hyönteiset yrityksille jatkojalostettaviksi. Myös maatalouden sivutuotteita voidaan hyödyntää hyönteisten rehuna, ja esimerkiksi hunajantuotannossa kuhnuritoukille voidaan saada uutta käyttöä hyönteisjalosteissa.
Toisaalta länsimaissa ei koeta samanlaista painetta löytää uusia ruuantuotannon tapoja mitä esimerkiksi Aasian ja Afrikan kehittyvissä maissa, joissa väestöä on runsaasti ja proteiinille on suuri tarve jo nyt. Länsimaissa kasviproteiineilla alkaa olla jo vahva jalansija lihantuotannon korvaajana, ja ne koetaan ainakin toistaiseksi helpommin lähestyttäviksi vaihtoehdoiksi lihalle kuin hyönteisproteiinit. Muutaman vuoden päästä tilanne saattaa toki olla aivan eri, eikä mikään kestävä muutos tapahdu yhdessä yössä.
Hyönteisten tuotantoa pidetään myös eettisempänä mitä lihantuotantoa – joskin tämä on erittäin suhteellinen tulkinta. Hyönteiset lopetetaan pakastamalla, jolloin hyönteinen ikään kuin nukkuu pois kylmähorroksen myötä. Hyönteisten syömiseen liittyy kuitenkin omat eettiset kysymyksensä, sillä kyse on kuitenkin elävien eliöiden syömisestä.
Hyönteiset ovat ravintorikas proteiininlähde
Hyönteisten käyttöä ravintona perustellaan tuotannon ekologisuuden lisäksi niiden ravinteikkuudella: hyönteiset sisältävät paljon proteiinia, hyviä rasvahappoja, vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja. Hyönteisten ravintoarvot tosin vaihtelevat suuresti eri lajien sekä hyönteisen kehitysvaiheen välillä. Kuivatuissa hyönteisissä arvioidaan olevan proteiinia keskimäärin noin 50 prosenttia. Jauhomatojen rasvahappokoostumus vetää vertoja kalalle, ja kotisirkoista saa B12-vitamiinia, mitä ei saa kasvikunnan tuotteista. Jauhomadoissa ja kotisirkoissa on lisäksi huomattavan paljon C- ja D-vitamiinia.
Hyönteisten käyttö ravintona tarvitsee lupaavien ravintoarvojen lisäksi kuitenkin vielä lisätutkimusta esimerkiksi mahdollisten yliherkkyyksien ja allergioiden osalta. Hyönteisten proteiinirakenne on samankaltainen äyriäisiin ja nilviäisiin verrattuna, joten näille allergiset eivät välttämättä pysty syömään hyönteisiäkään.
Hyönteisten makua on kuvattu miedon pähkinäiseksi, tai jopa kanamaiseksi tai rapumaiseksi. Näitä makukuvauksia ei allekirjoittanut tosin pysty todentamaan: ikuisena ötökkäfoobikkona sanon itse vahvan ein hyönteisruualle, mutta nostan hattua niille kylmäpäisille, joita ei siipien rouskunta hampaiden välissä haittaa. Jos kuulut näihin ennakkoluulottomiin kulinaristeihin, niin kannattaa kurkistaa hyönteistuotteiden valikoimaamme!
Lähteet ja lisälukemista:
FAO: Edible insects – Future prospects for food and feed security
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu: Sirkkaa sopassa – hyönteisruoka
Geo-lehti 21.1.2019: Tuliko hyönteisruoka jäädäkseen?
Aurora-lehti (Turun yliopisto) 1/2017: Täältä tulee hyönteisruoka!
Yle 19.2.: Suomalainen ei ole vielä valmis sirkansyöjäksi – hype hyytyi kolmessa vuodessa